Sähkömagneettisten kenttien terveysvaikutukset

Omatoimista oppimista: AsiaSähkömagneettisten kenttien vaikutusta terveyteen on tutkittu paljon. Altistumista rajoittavien raja-arvojen perustana on, että annetut arvot suojaavat riittävän hyvin sähkömagneettisen kenttäaltistuksen kaikilta tunnetuilta mahdollisilta haittavaikutuksilta. Raja-arvot on johdettu sähkömagneettisten kenttien osoitettujen (akuuttien) vaikutusten perusteella. Arvoissa on otettu huomioon turvamarginaali.

Pientaajuisten kenttien terveysvaikutukset

Tunnettu pientaajuisten magneettikenttien vaikutus on hermo- ja lihassolujen reagointi kudoksiin syntyvän sähkövirran vaikutuksesta. Lisäksi ovat mahdollisia näköaistimukset (fosfeenit). Hyvin voimakkaat pientaajuiset sähkökentät aiheuttavat pinnallisia ihovaikutuksia, jotka aiheutuvat pienistä kipinäpurkauksista ja ihokarvojen liikkeestä. Taulukossa 1 on esitetty ulkoisten sähkö- ja magneettikenttien aiheuttamat biologiset vaikutukset.

Taulukko 1. Ulkoisten sähkö- ja magneettikenttien aiheuttamat biologiset vaikutukset (E on sähkökentän voimakkuus ja B on magneettivuontiheys).

Kentän voimakkuus

Virrantiheys

(mA/m2)

Vaikutus

E (kV/m)

B (mT)

>7000

>100

>1000

Kammiovärinä

>700

>10

>100

Hermolihasstimulaatio

>70

>4

>10

Fosfeeneja

>7

>0,4

EKG~1

Biosähköisiä virtoja vastaava induktiovirta

>7

>0,1

EEG~1

Biosähköisiä virtoja vastaava induktiovirta

Maailman terveysjärjestön WHO:n (World Health Organization) kansainvälinen syöväntutkimuskeskus IARC (International Agency for Research on Cancer) on todennut, että pitkäaikainen asuminen yli 0,4 µT magneettikentässä saattaa aiheuttaa lapsilla syöpää (leukemia). IARC on luokitellut pientaajuiset magneettikentät luokkaan 2B, eli mahdollisesti syöpää aiheuttaviin. Riskin lisäystä ei kuitenkaan ole tieteellisesti pätevästi voitu osoittaa. Ei myöskään tunneta sellaista biologista vaikutusmekanismia, jolla magneettikenttien mahdollinen kyky aiheuttaa syöpää olisi selitettävissä.

IARC luokittelee syöpävaarallisuuden neljään eri luokkaan (aineet tai altistumisolosuhteet): 1 Syöpää aiheuttavat, 2A Todennäköisesti syöpää aiheuttavat, 2B Mahdollisesti syöpää aiheuttavat, 3 Ei ole luokiteltu karsinogeenisuuden mukaan ja 4 Eivät todennäköisesti ole syöpää aiheuttavia. ( IARC 2007, Korpinen 2003)

Ryhmään 1 kuuluvat ihmiselle syöpää aiheuttavat aineet, fysikaaliset ominaisuudet tai altistusolosuhteet. Tällaisia altisteita ovat esimerkiksi asbesti ja ultraviolettisäteily. Luokkaan 2 kuuluvat alaryhmät 2A (todennäköisesti syöpää aiheuttavat altisteet) ja 2B (mahdollisesti syöpää aiheuttavat altisteet). Ryhmään 2B kuuluvat pientaajuisten magneettikenttien lisäksi esimerkiksi kahvi ja pakokaasu. Luokkaan 3 kuuluvat altisteet, joita ei nykytiedon valossa pystytä luokittelemaan karsinogeenisuuden mukaan. Tähän luokkaan kuuluvat esimerkiksi tee ja pientaajuiset sähkökentät. Luokkaan 4 kuuluvat altisteet, jotka eivät todennäköisesti ole ihmiselle syöpää aiheuttavia.( Korpinen 2003)

Julkisuudessa on käyty keskustelua, että sähkölaitteet, matkapuhelimet, tietokoneiden näyttöpäätteet ja voimajohdot voisivat aiheuttaa sähköyliherkkyyttä. Kentille altistumisen ja oireiden välillä ei tieteellisessä tutkimuksessa ole todettu yhteyttä, vaikka aiheesta on tehty useita tutkimuksia.

Sähköyliherkiksi itsensä kokevilla on erilaisia tuntemuksia kuten pistelyä, huimausta, väsymystä, päänsärkyä, voimattomuutta ja iho-oireita. Koetut oireet ovat asianomaisille todellisia, vaikka oireiden syyksi ei tieteellisesti ole pystytty osoittamaan sähkömagneettisia kenttiä.

Radiotaajuisten kenttien terveysvaikutukset

Radiotaajuisten kenttien tunnettu vaikutusmekanismi on kudosten lämpeneminen. Säteilyturvakeskuksen mukaan matkapuhelimen radioaaltojen aiheuttama lämpötilan nousu on aivojen pinnalla enintään 0,3 astetta. Näin pienellä lämpötilan nousulla ei tiedetä olevan biologista merkitystä. Normaalisti aivojen lämpötila vaihtelee asteen verran ja vasta viiden asteen lämpötilan nousu alkaa vaurioittaa soluja. (Säteilyturvakeskus 2007)

Muita kuin lämpenemisestä aiheutuvia vaikutuksia on selvitetty useissa tieteellisissä tutkimuksissa eri maissa. Suomessa on toteutettu neljä tutkimusohjelmaa. Ensimmäinen ohjelma käynnistyi 1990-luvun puolivälissä ja viimeinen valmistui vuonna 2007. Tässä uusimmassa HERMO-tutkimusohjelmassa tutkittiin matkapuhelinten lähettämien sähkömagneettisten kenttien vaikutuksia. Tutkimusta tehtiin soluviljelmillä, koe-eläimillä ja koehenkilöillä sekä käytettiin laskennallisia malleja. Näissä tutkimuksissa ei löytynyt näyttöä terveydelle haitallisista vaikutuksista. Kenttien biologisista vaikutuksista tutkimukset kuitenkin tuottivat joitakin mielenkiintoisia havaintoja.

Kotimaisten ja ulkomaisten tutkimustulosten perusteella ei ole voitu päätellä, että matkapuhelinten kentillä olisi haittaa terveydelle. Kuitenkin soluviljelmillä tehdyissä kokeissa on saatu viitteitä siitä, että matkapuhelinten säteily voisi aiheuttaa joitakin tilapäisiä muutoksia solujen toiminnassa kuten geenien toiminnassa, proteiinien aktiivisuudessa ja solun sisäisten kemiallisten viestien välityksessä. Näiden muutosten syntymekanismia ei tunneta. (Säteilyturvakeskus 2007)

Pohjoismaisten säteilyturvallisuusviranomaisten kannanotto matkapuhelinten terveysvaikutuksista

Vuonna 2004 pohjoismaiset säteilyturvallisuusviranomaiset julkistivat yhteisen kannanoton matkapuhelinten terveysvaikutuksista. Säteilyturvaviranomaiset olivat sitä mieltä, ettei ole tieteellistä näyttöä matkapuhelinjärjestelmien, tukiasemien eikä puhelinlaitteiden epäsuotuisista terveysvaikutuksista, kun altistus on ICNIRPin (International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection) ohjearvojen alapuolella. (ICNIRP. 1998)

Kannanoton mukaan viime vuosina asiantuntijaryhmät ovat arvioineet laajasti kenttien riskejä ja heidän johtopäätöksensä ovat olleet samat kuin Stewart Commissionin Iso-Britanniassa vuonna 2000: “Tähänastisten tutkimustulosten perusteella altistuminen ICNIRPin ohjearvot alittavalle määrälle radiotaajuista säteilyä ei aiheuta epäsuotuisia terveysvaikutuksia suurelle yleisölle.” Myös sellaisia selvityksiä on julkaistu, joiden mukaan biologisia vaikutuksia voi tulla edellä mainittujen ohjearvojen alittavilla altistustasoilla. Nämä tutkimukset täytyy toistaa. Lisäksi on tärkeää muistaa, etteivät biologiset vaikutukset sinällään merkitse vaaraa ihmisen terveydelle. (Säteilyturvakeskus, Pohjoismainen kannanotto, 2007)

Koska matkapuhelinten käyttö on laajaa (80-90 % prosenttia pohjoismaalaisista käyttää matkapuhelimia), hyvinkin pienellä riskillä saattaisi olla seurauksia kansanterveydelle. Yleisesti tunnettu periaate riskienhallinnassa on vähentää tai välttää altistusta, jos tämä on mahdollista yksinkertaisilla menetelmillä, silloinkin kun tieteellinen epäily terveysriskeistä olisi heikko tai epävarma. Pohjoismaisten viranomaisten mielestä on järkevää käyttää esimerkiksi hands-free -laitetta, joka vähentää merkittävästi pään alueen altistumista. Tieto tästä vähentämiskeinosta on hyvä kertoa aikuisille, nuorille ja lapsille. On tärkeää, että vanhemmat kertovat nuorille ja lapsille tavoista vähentää altistumista matkapuhelinten sähkömagneettisille kentille. (Säteilyturvakeskus, Pohjoismainen kannanotto, 2007)